Viiden lauttamatkan jälkeen saavuimme Houtskarin Mossalaan.
Yöpymisteltat ovat ensimmäistä kertaa pystyssä sitten Nuuksion, ja trangiassa valmistuu kookoscurry.
Matkustamisen väsymys hellittää, päiväunet auringon lämmittävässä teltassa tulee tarpeeseen.
Itäinen järvisuomi ja Saimaan kauneus ovat vaihtuneet leudon kesäiseen Turun saaristoon.
Nyt ajellaan kohti Kolin maisemia, Väisälänmäki takana, siitä vielä lisää myöhemmin.
Pysähdyttiin äskettäin hetkeksi Nilsiässä. Tarkoitus oli käydä kirpparilla, mutta paikan päällä olikin vain suljettu ja ränsistyneenoloinen pulju. Täytyy vielä odotella uutta mahdollisuutta ostaa kasetteja mukaan automatkoille. 2200 km aikana on tullut jo muutamaan kertaan kuultua tämän hetkiset vaihtoehdot.
Käytiin kuitenkin kahvilla, pullalla ja letulla.
Ja matka jatkuu!
Ps. Taidettiin tehdä eilen kamerateltan purun nopeusennätys. Rankka vesisade tehosti hyvin toimintaa Väisälänmäellä. Toivottavasti sää olisi suotuisampi Kolilla.
Eilen saavuimme Oulangalle, Kuusamoon. Onni suosi meitä ja saimme mökkimajoituksen leirintäalueelta, telttayöpymisen sijaan. Ei haittaa. Parhaillaan pidellään sadetta täällä kämpillä, syömisen jäljiltä. Telttailu siirtynee edelleen eteenpäin tällä reissulla.
Sopivasti onneksi tämän päivän roudaus saatiin tehtyä ennen sadesäätä. Hiostava ilma enteilee ukkosta, katsotaan miten käy. Se olisi reissun ensimmäinen kunnon sademyrsky! Minusta se olisi jopa aika ihanaa, on ollut sen verran painostava sää, että mukavasti ilma raikastuisi, vaikka cameraobscuran ja mahdollisesti kastuvien muiden kamojen kannalta se ei ehkä niin toivottavaa olisikaan.
Eilen ensimmäinen “skalttaus”reissumme venähti kolmen tunnin kävelylenkiksi upeisiin maisemiin unohtuen. Tuntuipa hyvältä vain kävellä ja kävellä, tunnustella maata jalkojen alla, katsella ympärilleen ja kulkea hiljaisuudessa. Tosin välillä oli ihan pakko päästellä ääniä suustaan ja hoilotella milloin mitäkin. Vähän kuitenkin kuumotti se karhun mahdollinen läheisyys, vaikka aika mahdottoman pieni todennäköisyys niin hienolle kohtaamiselle olikin. Pieni ja sen vuoksi myös aika houkuttava. Oikeastaan se olisi aika onnekasta. Riittävän etäisyyden päästä kylläkin. Sen verran löytyy kunnioitusta tätä jopa myyttistäkin eläintä kohtaan, että tämä saa kyllä ihan itse päättää, kuinka lähellä ihmistä haluaisikaan olla. Niin sen vuoksi vaan välillä huutelin, ilmoitin saapumisestani. Voi olla, että lähinnä huutelin kyllä tyhjille mannuille, mutta eihän sitä tiedä.
Kävelimme siis pientä osaa “Karhun kierroksesta”. Minä ja Lexa jäimme kauas jälkeen Karosta ja Pinjasta, jotka tarpoivat kovaa kyytiä reitin varrella olevalle hiekkarannalle päin. Jossain vaiheessa Lexan kanssa luovutimme ja käännyimme takaisin saavuttamatta kahta muuta. Jätettiin kuitenkin merkki maastoon, että tähän asti tultiin.
Eikä paikasta, josta käännyimme ollut kuulemma kuin muutama kilometri rannalle. Mutta eipä se mitään. Ihan sama, vaikka hyttyset inisivät korvan juurella, tänne voisin tulla uudestaan ja nähdä nyt odottamaan jääneet maisemat.
Tarkoitus ei tosiaan ollut lähteä kolmeksi tunniksi venähtäneelle iltalenkille, mutta metsä vei mennessään. Vesipullo olisi ollut kovaveto, mutta toisaalta onneksi muutama vastaantuleva puro tyynnytti suurimman janon.
Jokatapauksessa laskeutuminen metsän tarjoamaan rauhaan ja yksinkertaisesti vain käveleminen ja sen avulla luontoon uppoaminen tuntui auttavan taas hieman ymmärtämään kuinka överi matka meillä on käynnissä. Ai että. Tuntui hyvältä.
Enää muutama tunti ja teos Kilpisjärvellä saa ensi-iltansa! Viimeiset teltan ja tekniikan viritykset ovat käynnissä. Cameraobscura keskellä luontomaisemaa herättää uteliaisuutta, ihastusta ja hämmennystä ohikulkevissa matkaajissa. Aikaa, lihasvoimaa, muutaman niskajumin ja kärsivällisyyttä sen pystyttäminen on vaatinut, mutta ajatus pienestä elokuvateatterista Kilpisjärven maisemissa pehmentää sopivasti hartioita. Sääkin on kirkastunut, lämpötila lämmittää sormia ja nenänpäätä. Kohta avataan esitys yleisölle. Tästä on hyvä aloittaa kiertue Suomen halki erilaisiin maisemiin ja tunnelmiin matkaten!
80 km tuntivauhtia peräkärryn kanssa ajellen 10 tuntia matkaa takana, muutama vielä edessä, mutta reilusti jo yli puolen välin mennään. Muonio häämöttää edessäpäin ja Tornion joki avautuu sinisenä vasemmalla.
Auringon lämpö kuumentaa selät nihkeiksi. Lapin helle hämmentää ja hellii.
Radion taajuudet jakavat matkalaisten mielipiteitä. Vaarat avautuvat maisemassa, sydämentykytyksiä toisinaan tarjoavat myös ohi kiihdyttävät autot.
Matkakarkit hupenevat ja kamera tallentaa maisemareittiä muistiin. Hörppäys vettä ja pian vaihdetaan kuskia vielä kerran ennen Kilpisjärveä.
Keskiviikkona 15. helmikuuta startattiin teoksen työstäminen ja kiertueen suunnittelu. Neljän päivän ajan syvennyttiin tulevan teoksen äärelle kartoittamaan kunkin ajatuksia, fiiliksiä ja ideoita siitä, mitä Mindscapes Landscapes meille tällä hetkellä on.
…luonnon koreografia vs. maisemasuunnittelu kosketus hiljaisuus, pysähtyminen todellisuuden rajautuminen, rajaus, raja luonnonvärit pitkän aikavälin hitaat muutokset…
Päivien aikana katsottiin myös Andy Goldsworthyn taiteesta kertova dokumentti Rivers and Tides, tehtiin ensimmäiset liikkeelliset kokeilut salissa ja jalkauduttiin Helsingin keskustan kaduille. Kuljimme lauttamatkan kautta Suomenlinnaan ja siellä aina Susisaaren länsi-kallioille saakka. Kuulokkeet korvilla ja mikrofonit kädessä hiljentyen havainnoimme matkan ajan ympäristön ääntä, sen akustiikkaa, melua, rytmiä, hiljaisuuttakin. Kävelemisen meditatiivinen kokemus korostui jäisen avomeren rannikolla, ritisevän ja humahtelevan jäiden paukkeen äärellä.
…ja pian taas jatketaan.
Mindscapes Landscapes 
You must be logged in to post a comment.