PQ 19 Preparations

This week we have been preparing our performance for the Prague Quadrennial that will take place in June this year. We are all very excited, it’s going to be great to do the performance again in an totally new environment and for a new audience.

The preparations have been going on all year but this week was the first when we finally dusted off (almost) all the equipment and worked outside. Everything is still not ready and working, but we’re getting there, and the spirit in the group is very nice.

The Finnish national exhibition is curated by Kokimo-collective and is called Fluid Stages.

Next week the works are going to be displayed in Helsinki at Kallio Stage in an pop-up exhibition that will be open on Monday, Tuesday and Thursday. Our performance will be live and running on monday afternoon when we do a run-through. Then on Tuesday and Thursday we will be showing some video material from the tour we did in 2017.

I would to thank here Svenska Kulturfonden, Taiteen Edistämiskeskus and Frame Contemporary for the financial aid in this endeavour. It would not be possible without your grants. Thank you!

Advertisements

News for 2019

It has been a while since this page has been updated. However, there’s more to come during next year for Mindscapes Landscapes. Our production will be performed next June at Prague Quadrennial of Performance Design and Space. It’s the world’s largest event in the field of scenography and performance design and Mindscapes Landscapes will be a part of the Finnish pavilion curated by Finnish performance art group KOKIMO.

We are all super excited about this opportunity and are looking forward to be a part of the event. This spring we will continue on the work with the piece and how to set it up in a totally new environment, the cityscape.

This blog will also now be shifting to english to make it easier for international readers to follow.
More information about rehearsals and how it is going will be posted here during the spring.
Photos will also be posted on our instagram account @mindscapeslandscapes so check that out too if you’re interested.

On behalf of the whole working group,
Happy New Year!

 

10/10 Suomenlinna

Mindscapes Landscapes teoksen (toistaiseksi) viimeiset esitykset olivat lauantaina 26.8 ja kiertue on näin tullut hienoon päätökseen. Suomenlinnan hienoilta saarilta löysimme esityspaikan jossa oli sekä korkeuseroa että ympärillä kaunis merimaisema jossa sotahistoria näkyi. Suomenlinna on meidän esitysmaisemista eniten ihmisen muokkaama muureineen ja linnoituksineen ja ihmisen muokkaamaa maisemaa oli kuvassa yllin kyllin. Lisäksi saarilla asuu myös ihmisiä ja turistejakin on paljon joten siinäkin mielessä Suomenlinna oli esityspaikkana erilainen aikaisempiin verrattuna. Paikkamme oli kuitenkin harvinaisen rauhallinen tähän nähden, ja saimme rauhassa lämmitellä ja esittää teosta kahdelle loppuunmyydylle katsomolle. Kiertueen lopun kruunasivat taivaalla räiskyvät ilotulitukset Helsingin toiselta puolelta. Siihen oli hyvä päättää kiertue. Nyt on seuraavana vuorossa dokumentaation parissa työskentelyä josta varmasti tulee jotain päivityksiä myös tänne. Mietimme myös työryhmän kanssa mikäli teosta tultaisiin esittämään vielä uudestaan joko Suomessa tai ulkomailla, jännittävää nähdä saako teos jatkoa. Ja mikäli kiinnostusta löytyy kutsua teos vierailemaan, niin siitä vaan kutsua laittamaan, tulemme mielellämme.

Kiitos kaikille teille teoksen katsojille ja ihmisille joita tapasimme kiertueen aikana! On ollut mahtavaa päästä näkemään niitä kaikkia erilaisia maastoja ja maisemia mitä pohjoisen ja etelän väliin mahtuu. Teoksen tekeminen on ollut minulle sukellus monenlaisiin työkuviin joista olen oppinut paljon. Nyt on aika miettiä oikein että mitä tässä on oikein tullut tehtyä ja keskittyä myös muihin näyttely ja musiikkiprojekteihin. Nöyrin kiitos.

9/10 4700km matka Helsingistä Hankoon

Kiertueemme on nyt ajautunut pohjoisesta aina suomen eteläisimpään kärkeen, hankoon asti. Kilometrejä on Xantiaamme kertynyt yli 4700 ja auton ikkunoiden ohi vilisevät maisemat ovat muuttunut huimasti matkan aikana. Hangossa esityspaikan löytäminen tuotti taas pientä päänvaivaa. Mitä syvemmällä asutuksen keskellä olemme, sitä vaikeammin löytyy sopivia paikkoja mihin cameratelttamme sopii, Hangossakin saimme onneksi maanomistajan luvan pitää telttaa yksityisellä etelärannan kaistaleella joka oli yksi ainoita sopivia paikkoja teltallemme. Etelärannan huono puoli on kuitenkin se, ettei merta ole helppo saada kuvaan jonka täytyy avautua pohjoista päin. Onnistuimme kuitenkin aika hyvin saamaan kuvaan merta, kallioita, rantakiviä ja hiekkarantaa, eli juuri tyypillistä ja uniikkia maisemaa. Eli kuvasta tuli oikein toimiva alun pähkäilyn jälkeen. Kokoontumispaikkamme oli Neljän Tuulen tuvalla josta toimme yleisön rantaa pitkin cameraan. Alumiinipinnoitteinen telttamme hehkui auringossa kuin peili keräten paljon mielenkiintoa rannalla kävijöiden kesken. Uteliaita silmäpareja löytyi myös teltan kulmilta esityksen aikana, mutta teltan sisällä näkyvä kuva sai kuitenkin olla yllättävän rauhassa rannan muusta elämästä.

Kiertueen viimeiseen esitykseen aurinkokin näytti meille päätään aluksi pilvettömältä taivaalta, ja myöhemmin pienten pilviharsojen läpi luoden taas teokseen omaa dramaturgiaansa. Suora auringonvalo ja kirkas ilma mahdollistavat esityksen tallentamisen myös videolle. Joka esityspaikassa tämä ei hämäryyden takia ole ollut mahdollista. Nyt kuitenkin Hangossa saimme koko esityksen nauhalle, mikä oli erittäin mukavaa koska näin ollen sekä kiertueen ensimmäinen että viimeinen esityspaikka päätyi videollekin. Äänimaisema oli myös erittäin omanlaisensa rannalla jossa rantaan lyövät aallot olivat pääosassa.

On onnekasta saada kiertää ja tutustua niin moneen paikkaan ympäri maata, matka on ollut pitkä ja välillä raskaskin, varsinkin kuukauden tiivis yhdessäolo on välillä käynyt hermoille. Kiertueen aikana on tullut opittua paljon uutta kiertuelämästä, teoksesta kuin itsestäänkin ja nyt on seuraavana vuorossa kaiken kuvamateriaalin läpikäymistä ja dokumentaation raakaleikkausta. Lopullinen dokumentaation tekemisprosessi käynnistyy kuitenkin vasta viimeisen esityksen jälkeen. Hangon esityksessä saimme samalla harjoitella Suomenlinnan esitystä varten jossa myös saman päivän aikana pitää pystyttää camerateltta, tehdä sound- ja kuvacheckaus, esittää ja vielä purkaa kaikki. Ainakin nyt meillä on takana yksi esimerkki siitä että kaikki on mahdollista tehdä saman päivän aikana niin että aikaa jää vielä auringossa loikoiluunkin. Viimeinen esitys onkin sitten 26.8. Suomenlinnassa, eli tässä on nyt muutamia viikkoja aikaa ennen kuin cameramme taas on pystyssä. Suomenlinnan lippujen on määrä tulla myyntiin tällä viikolla. Nyt sitten onkin vähän aikaa puuhailla kaikenlaista mitä kesän aikana ei vielä ole tullut tehtyä!

8/10 Mitt bland öar och färjor

Föreställningen i Houtskär gick trots det lite regniga vädret mycket bra, och resan till Åbo kunde inte ha gått smidigare nästan inget väntande på färjor eller köer. I förrgår, den andra dagen vi var i Houtskär, sken solen nästan hela dagen och vi hann ta det lugnt och till och med sola (och kanske lite också bränna) oss. Vi hittade ett ställe i norra Mossala, där vi satt upp vår camera med en vy över skog, hav, himmel och öar. Beroende på solståndet och molnigheten ser bilden i cameran olika ut och på Houtskär hade vi nöjet att få uppleva både och. Jag har själv börjat gilla starkt också de gråa, lite mörkare dagarna, de tar fram helt nya dimensioner i föreställningen och nya tankar får fylla hjärnan. Samtidigt börjar man också tänka på hur stor inverkan solen (och strålningen därifrån) har för vårt liv, och vi påminns om hur små vi egentligen är i förhållande till världen omkring oss. Ju mindre ljus desto mindre ser vi också färger, så i mörkare landskap får bilden en lite äldre toning. Nu har vi bara en turnéföreställning kvar och efter Hangö blir det en paus på flera veckor innan föreställningen på Sveaborg.

Punkeista, hyttysistä, polttavasta auringosta ja vesisateesta on nyt selvitty ja matkamme on jatkunut aurinkoiseen Hankoon. Houtskärin esitys oli tarkka ja herkkä, yksi parhaimmista mielestäni, vaikka välillä veden ja pilvisyyden takia näkyvyys olikin heikko. Kuitenkaan se ei mielestäni haittaa ollenkaan, harjoituskauden alun pelko pilviä ja pimeyttä kohtaan on muuttunut eräänlaiseksi innostuneeksi kunnioitukseksi. Tietenkin aurinkoisella säällä kuva camerassa on terävämpi ja kirkkaampi, mutta silloin siitä häviää tietynlainen herkkyys joka pilvisellä ja sateisella säällä linssin läpi valkokankaalle heijastuu. Molemmissa on puolensa, ja molempia tarvitaan. Valon dynamiikka ja kontrasti hämmentää ja kiehtoo edelleen, saa nähdä vielä millaisessa säässä Hangossa sunnuntaina päästään esiintymään, tällä hetkellä näyttäisi siltä että aurinkoa on luvassa.

7/10 Punkaharjulla mäntyjen ja metsän syleilyssä

Tässä vaiheessa suurta seikkailuamme on jo pientä matkaväsymystä huomattavissa ja Punkaharjulla tulikin ehkä eniten vain levättyä ja kerättyä taas voimia. Nyt matkamme on jo päässyt niin etelään että illat ja yöt ovat jo pimeitä. Uutta ja jännittävää sekin taas, kun on ehtinyt jo tottua siihen että yölläkin on vielä valoisaa. Matkakilometrejä on tullut jo lähemmäs 3000 ja vielä on jonkin verran jäljellä. Punkaharjun maisemissa meitä vahvisti Jenna Broas, joka tuurasi Karoliinaa. Esityspaikka löytyikin aika nopeasti valtavien mäntyjen alta pehmeillä mustikkamättäillä. Loppuunmyydyssä esityksessä oli paljon tuttuja ja myös äänisuunnittelijamme Eero oli paikalla. Juuri ennen esityksen alkua saimme myös lisävahvistusta auringosta joka näyttäytyi meille pilvien lomasta tuoden kontrastia ja draamaa valosuunnitteluun.
Cameran läpi tuleva kuva on surrealistinen ja abstrakti kuva maailmasta. Kuitenkin ollen samalla täysin totta ja aidompaa kuin mikään muu näkemämme (liikkuva) kuva. Kuva voi samaan aikaan olla tuttu ja turvallinen, toisaalta uusi ja pelottavakin. Jokainen katsoja kokee asioita omasta lähtökohdastaan ja tunnistaa, kokee ja havainnoi teosta itsensä näköisenä. Esityksen jälkeen saimme taas kuulla palautetta ja totea miten erilaisia tulkintoja ja kokemuksia katsojilla lopulta jää teoksesta. Tämän, kuten monen muunkin teoksen raja ei kulje pelkässä esitystapahtumassa, vaan teoksen kesto voi jatkua paljon pidempäänkin katsojan mielessä. Ehkä jokin teoksesta alkunsa saanut miete tai tunne puhkeaa kukkaan vasta kuukausia myöhemmin. Purku sujuikin sitten isolla porukalla oikein nopeasti ja kevyesti kun apukäsiä oli enemmän, kiitos teille! Nyt onkin edessämme pitkä ajomatka Helsingin kautta aina Houtskariin, eli ruotsiksi Houtskärin asti. Sinne on vielä paljon lippuja vapaana, joten nyt kaikki halukkaat vain saaristoon matkailemaan ja esitystä katsomaan. Toivottavasti meitä sää suosii myös siellä.