Some photos from last summer

Finally got some film photos developed and scanned from last summer.
Enjoy.

Advertisements

10/10 Suomenlinna

Mindscapes Landscapes teoksen (toistaiseksi) viimeiset esitykset olivat lauantaina 26.8 ja kiertue on näin tullut hienoon päätökseen. Suomenlinnan hienoilta saarilta löysimme esityspaikan jossa oli sekä korkeuseroa että ympärillä kaunis merimaisema jossa sotahistoria näkyi. Suomenlinna on meidän esitysmaisemista eniten ihmisen muokkaama muureineen ja linnoituksineen ja ihmisen muokkaamaa maisemaa oli kuvassa yllin kyllin. Lisäksi saarilla asuu myös ihmisiä ja turistejakin on paljon joten siinäkin mielessä Suomenlinna oli esityspaikkana erilainen aikaisempiin verrattuna. Paikkamme oli kuitenkin harvinaisen rauhallinen tähän nähden, ja saimme rauhassa lämmitellä ja esittää teosta kahdelle loppuunmyydylle katsomolle. Kiertueen lopun kruunasivat taivaalla räiskyvät ilotulitukset Helsingin toiselta puolelta. Siihen oli hyvä päättää kiertue. Nyt on seuraavana vuorossa dokumentaation parissa työskentelyä josta varmasti tulee jotain päivityksiä myös tänne. Mietimme myös työryhmän kanssa mikäli teosta tultaisiin esittämään vielä uudestaan joko Suomessa tai ulkomailla, jännittävää nähdä saako teos jatkoa. Ja mikäli kiinnostusta löytyy kutsua teos vierailemaan, niin siitä vaan kutsua laittamaan, tulemme mielellämme.

Kiitos kaikille teille teoksen katsojille ja ihmisille joita tapasimme kiertueen aikana! On ollut mahtavaa päästä näkemään niitä kaikkia erilaisia maastoja ja maisemia mitä pohjoisen ja etelän väliin mahtuu. Teoksen tekeminen on ollut minulle sukellus monenlaisiin työkuviin joista olen oppinut paljon. Nyt on aika miettiä oikein että mitä tässä on oikein tullut tehtyä ja keskittyä myös muihin näyttely ja musiikkiprojekteihin. Nöyrin kiitos.

9/10 4700km matka Helsingistä Hankoon

Kiertueemme on nyt ajautunut pohjoisesta aina suomen eteläisimpään kärkeen, hankoon asti. Kilometrejä on Xantiaamme kertynyt yli 4700 ja auton ikkunoiden ohi vilisevät maisemat ovat muuttunut huimasti matkan aikana. Hangossa esityspaikan löytäminen tuotti taas pientä päänvaivaa. Mitä syvemmällä asutuksen keskellä olemme, sitä vaikeammin löytyy sopivia paikkoja mihin cameratelttamme sopii, Hangossakin saimme onneksi maanomistajan luvan pitää telttaa yksityisellä etelärannan kaistaleella joka oli yksi ainoita sopivia paikkoja teltallemme. Etelärannan huono puoli on kuitenkin se, ettei merta ole helppo saada kuvaan jonka täytyy avautua pohjoista päin. Onnistuimme kuitenkin aika hyvin saamaan kuvaan merta, kallioita, rantakiviä ja hiekkarantaa, eli juuri tyypillistä ja uniikkia maisemaa. Eli kuvasta tuli oikein toimiva alun pähkäilyn jälkeen. Kokoontumispaikkamme oli Neljän Tuulen tuvalla josta toimme yleisön rantaa pitkin cameraan. Alumiinipinnoitteinen telttamme hehkui auringossa kuin peili keräten paljon mielenkiintoa rannalla kävijöiden kesken. Uteliaita silmäpareja löytyi myös teltan kulmilta esityksen aikana, mutta teltan sisällä näkyvä kuva sai kuitenkin olla yllättävän rauhassa rannan muusta elämästä.

Kiertueen viimeiseen esitykseen aurinkokin näytti meille päätään aluksi pilvettömältä taivaalta, ja myöhemmin pienten pilviharsojen läpi luoden taas teokseen omaa dramaturgiaansa. Suora auringonvalo ja kirkas ilma mahdollistavat esityksen tallentamisen myös videolle. Joka esityspaikassa tämä ei hämäryyden takia ole ollut mahdollista. Nyt kuitenkin Hangossa saimme koko esityksen nauhalle, mikä oli erittäin mukavaa koska näin ollen sekä kiertueen ensimmäinen että viimeinen esityspaikka päätyi videollekin. Äänimaisema oli myös erittäin omanlaisensa rannalla jossa rantaan lyövät aallot olivat pääosassa.

On onnekasta saada kiertää ja tutustua niin moneen paikkaan ympäri maata, matka on ollut pitkä ja välillä raskaskin, varsinkin kuukauden tiivis yhdessäolo on välillä käynyt hermoille. Kiertueen aikana on tullut opittua paljon uutta kiertuelämästä, teoksesta kuin itsestäänkin ja nyt on seuraavana vuorossa kaiken kuvamateriaalin läpikäymistä ja dokumentaation raakaleikkausta. Lopullinen dokumentaation tekemisprosessi käynnistyy kuitenkin vasta viimeisen esityksen jälkeen. Hangon esityksessä saimme samalla harjoitella Suomenlinnan esitystä varten jossa myös saman päivän aikana pitää pystyttää camerateltta, tehdä sound- ja kuvacheckaus, esittää ja vielä purkaa kaikki. Ainakin nyt meillä on takana yksi esimerkki siitä että kaikki on mahdollista tehdä saman päivän aikana niin että aikaa jää vielä auringossa loikoiluunkin. Viimeinen esitys onkin sitten 26.8. Suomenlinnassa, eli tässä on nyt muutamia viikkoja aikaa ennen kuin cameramme taas on pystyssä. Suomenlinnan lippujen on määrä tulla myyntiin tällä viikolla. Nyt sitten onkin vähän aikaa puuhailla kaikenlaista mitä kesän aikana ei vielä ole tullut tehtyä!

8/10 Mitt bland öar och färjor

Föreställningen i Houtskär gick trots det lite regniga vädret mycket bra, och resan till Åbo kunde inte ha gått smidigare nästan inget väntande på färjor eller köer. I förrgår, den andra dagen vi var i Houtskär, sken solen nästan hela dagen och vi hann ta det lugnt och till och med sola (och kanske lite också bränna) oss. Vi hittade ett ställe i norra Mossala, där vi satt upp vår camera med en vy över skog, hav, himmel och öar. Beroende på solståndet och molnigheten ser bilden i cameran olika ut och på Houtskär hade vi nöjet att få uppleva både och. Jag har själv börjat gilla starkt också de gråa, lite mörkare dagarna, de tar fram helt nya dimensioner i föreställningen och nya tankar får fylla hjärnan. Samtidigt börjar man också tänka på hur stor inverkan solen (och strålningen därifrån) har för vårt liv, och vi påminns om hur små vi egentligen är i förhållande till världen omkring oss. Ju mindre ljus desto mindre ser vi också färger, så i mörkare landskap får bilden en lite äldre toning. Nu har vi bara en turnéföreställning kvar och efter Hangö blir det en paus på flera veckor innan föreställningen på Sveaborg.

Punkeista, hyttysistä, polttavasta auringosta ja vesisateesta on nyt selvitty ja matkamme on jatkunut aurinkoiseen Hankoon. Houtskärin esitys oli tarkka ja herkkä, yksi parhaimmista mielestäni, vaikka välillä veden ja pilvisyyden takia näkyvyys olikin heikko. Kuitenkaan se ei mielestäni haittaa ollenkaan, harjoituskauden alun pelko pilviä ja pimeyttä kohtaan on muuttunut eräänlaiseksi innostuneeksi kunnioitukseksi. Tietenkin aurinkoisella säällä kuva camerassa on terävämpi ja kirkkaampi, mutta silloin siitä häviää tietynlainen herkkyys joka pilvisellä ja sateisella säällä linssin läpi valkokankaalle heijastuu. Molemmissa on puolensa, ja molempia tarvitaan. Valon dynamiikka ja kontrasti hämmentää ja kiehtoo edelleen, saa nähdä vielä millaisessa säässä Hangossa sunnuntaina päästään esiintymään, tällä hetkellä näyttäisi siltä että aurinkoa on luvassa.

Mossala

Viiden lauttamatkan jälkeen saavuimme Houtskarin Mossalaan.

Yöpymisteltat ovat ensimmäistä kertaa pystyssä sitten Nuuksion, ja trangiassa valmistuu kookoscurry.

Matkustamisen väsymys hellittää, päiväunet auringon lämmittävässä teltassa tulee tarpeeseen.

Itäinen järvisuomi ja Saimaan kauneus ovat vaihtuneet leudon kesäiseen Turun saaristoon.

 

 

 

7/10 Punkaharjulla mäntyjen ja metsän syleilyssä

Tässä vaiheessa suurta seikkailuamme on jo pientä matkaväsymystä huomattavissa ja Punkaharjulla tulikin ehkä eniten vain levättyä ja kerättyä taas voimia. Nyt matkamme on jo päässyt niin etelään että illat ja yöt ovat jo pimeitä. Uutta ja jännittävää sekin taas, kun on ehtinyt jo tottua siihen että yölläkin on vielä valoisaa. Matkakilometrejä on tullut jo lähemmäs 3000 ja vielä on jonkin verran jäljellä. Punkaharjun maisemissa meitä vahvisti Jenna Broas, joka tuurasi Karoliinaa. Esityspaikka löytyikin aika nopeasti valtavien mäntyjen alta pehmeillä mustikkamättäillä. Loppuunmyydyssä esityksessä oli paljon tuttuja ja myös äänisuunnittelijamme Eero oli paikalla. Juuri ennen esityksen alkua saimme myös lisävahvistusta auringosta joka näyttäytyi meille pilvien lomasta tuoden kontrastia ja draamaa valosuunnitteluun.
Cameran läpi tuleva kuva on surrealistinen ja abstrakti kuva maailmasta. Kuitenkin ollen samalla täysin totta ja aidompaa kuin mikään muu näkemämme (liikkuva) kuva. Kuva voi samaan aikaan olla tuttu ja turvallinen, toisaalta uusi ja pelottavakin. Jokainen katsoja kokee asioita omasta lähtökohdastaan ja tunnistaa, kokee ja havainnoi teosta itsensä näköisenä. Esityksen jälkeen saimme taas kuulla palautetta ja totea miten erilaisia tulkintoja ja kokemuksia katsojilla lopulta jää teoksesta. Tämän, kuten monen muunkin teoksen raja ei kulje pelkässä esitystapahtumassa, vaan teoksen kesto voi jatkua paljon pidempäänkin katsojan mielessä. Ehkä jokin teoksesta alkunsa saanut miete tai tunne puhkeaa kukkaan vasta kuukausia myöhemmin. Purku sujuikin sitten isolla porukalla oikein nopeasti ja kevyesti kun apukäsiä oli enemmän, kiitos teille! Nyt onkin edessämme pitkä ajomatka Helsingin kautta aina Houtskariin, eli ruotsiksi Houtskärin asti. Sinne on vielä paljon lippuja vapaana, joten nyt kaikki halukkaat vain saaristoon matkailemaan ja esitystä katsomaan. Toivottavasti meitä sää suosii myös siellä.

6/10 Kolin heijastuksia silmissä

Kolilla meitä kohtasi ensimmäisenä väenpaljous, ihmisiä tapasimme varmasti yhtä paljon kuin aikaisemmissa kohteissa yhteensä. Ukko-, Akka-, ja Paha-Kolin maisemat houkuttavat varmasti monia innokkaita maiseman ystäviä Kolille. Hotellikylpylä ja helppo infrastruktuuri huipulle lisäävät myös varmasti ihmisiä. Eikä mikään ihme, maisemat Kolin huipulta olivat kyllä ehdottomasti näkemisen arvoiset. Pääsimme myös kulkemaan huipulle kauniin Kolin läpi Ikolanaholta jossa meillä oli majoitus. Parin kilometrin kävelyn jälkeen maisemat maistuivat aivan uskomattomalta. Teimme myös muutamaan otteeseen ruokaa aivan upeissa maisemissa Paha-Kolin kohdilla. Ai että. Taas sitä ollaan pieniä keskellä maagista suurta maisemaan. Ihanaa.

Lauantain esityspaikaksi löysimme lopulta keskeltä laskettelurinnettä, jossa meillä oli hieno näköala niin metsään kuin Pielisellekin. Horisontissa näkyi myös saaria ja vastaranta. Etsimme tietenkin aina mahdollisimman autenttisia ja kauniita maisemia esitykselle, mutta käytännössä paikanvalintaan vaikuttavat myös erittäin vahvasti se että camera obscura-telttamme tarvitsee kuitenkin tasaista alustaa ja sen edessä on oltava tilaa. Tämän lisäksi maiseman täytyy avautua aina pohjoiseen päin, auringon tullessa etelästä. Tämä asettaa tietenkin jo aika kapeat raamit minkä sisällä paikkaa ruvetaan etsimään. Kolin huipulta löysimme kuitenkin myös yhden paikan joka olisi sopinut esiintymispaikaksi, mutta koko esityskaluston ja teltan kantaminen ja pystyttäminen sinne olisi ollut aivan uskomattoman suuri ponnistus joka ei olisi kyllä ilman apuja onnistunut. Kolin esitykseen meille saapui myös Johannes Paahto, tanssimaan Karoliina Kauhasen osan, joka on kaasona kesä-häissä ja sen takia pääse esiintymään Kolille tai Punkaharjulle. Mahtavaa myös että tähän teokseen on mahdollista hypätä vain mukaan ja saamme taas uusia ihmisiä joiden kanssa tehdä yhdessä. Johannes lähtikin heti esityksen jälkeen Kolin rinteille vaeltamaan, hyvää matkaa vain sinne! Pitää itsekin joskus kävellä Herajärven kierros.

Olen pohtinut tässä kiertueen aikana valon merkitystä teoksessa. Tietenkin valo mahdollistaa koko esityksen näkymisen, ja se on ehkä valon merkittävin tekijä. Mutta tämän lisäksi valon, ja tässä tapauksessa aurinko, vaikuttaa esitykseen paljon suuremmalla skaalalla. Se on entiteetti joka ei ole millään tavalla meidän kontrollissa ja tuo aina uusia suhteita ja voisi melkein sanoa että joka valossa teos syntyy aina uudestaan. Jokainen esityskerta on erilainen vaikka moni asia pysyisikin samana. Aurinko myös muovaa ympärillä olevaa maisemaa, saa puut kasvamaan, lumet sulamaan, ja joet virtaamaan. Se tuo ja mahdollistaa elämän (ja maiseman) jonka keskellä esitys on. Tämä on esitys joka ei yritä häivyttää esitystilaa ja näyttämöä, kuten yleensä on tapana, vaan syleilee sitä ja ottaa sen osaksi itseään. Tai ehkä se menee toisin päin. Maisema ottaa meidät ja esityksemme hetkeksi syleilyynsä ja pitää meistä huolta. Tänään aurinkokin pilkahti esiin, tuoden esitykseen hieman väriä. Valo paljastaa mutta samalla piilottaa, kovat varjot tuovat esitykseen väriä, pehmeät muotoa. Yhdessä kombinaatio on älyttömän monimutkainen pilvien, valon tulokulmien, heijastumien, ilmakehän, maailmankaikkeuden ja silmän välinen leikki. Se valo joka esityksen valaisee on matkannut silmäämme yli 149 597 870 700km, ja hiukkaset poukkoilleet ympäriinsä valaisten kaiken tielleen tulevan.

Tiestä puhuttaessa olemme taas tien päällä ja matkalla kohti Punkaharjua jonne suunnittelemme saapuvamme huomenna päivällä. Siellä meitä odottaa taas uudenlainen seikkailu.